Onko sinulla kipuja odotusaikana selässä tai lantiossa? Onko keskivartalo oudon tuntuinen synnytyksen jälkeen? Pullottaako alavatsa ja onko sinulla “mammamaha”? Pullistuuko vatsan keskilinja hassusti navasta alas- ja ylöspäin vatsaa jännittäessä? Onko sinulla alaselkäkipuja tai virtsankarkailua?

Äitiysfysioterapia sisältää:

  • vartalon toiminnan ja ryhdin tutkiminen
  • vatsalihasten toiminnan tutkiminen (Mehiläisessä Ultraääni käytössä)
  • lantionpohjan lihasten tutkiminen/harjoittaminen (EMG:n käyttö sovitaan erikseen)
  • tarvittaessa sektio- ja/tai episiotomia-arven käsittely ja ohjaus hoitoon
  • hengitys ja pallean toiminta
  • fysioterapeuttinen harjoittelu
  • ohjeet itsehoitoon ja seuranta
  • käyntikertoja 2-10

Voit varata myös yhden käyntikerran tilanteen arviointiin.

Odotusaikana

Äitiysfysioterapeuttina voin auttaa sinua odotusaikana tuki- ja liikuntaelimistön kivuissa, esimerkiksi liitoskivuissa tai lantion seudun kivuissa, ohjata turvallisen liikunnan harrastamisessa, sekä auttaa kehoasi ja lantionpohjaasi valmistautumaan synnytykseen.

Synnytyksen jälkeen

Äitiysfysioterapeuttina voin auttaa synnytyksestä palautumisessa, lantionpohjan toimintahäiriöissä ja harjoittelussa, suorien vatsalihasten erkauman kuntoutuksessa, äidin ergonomiassa vauva- ja pikkulapsiaikana, kivun hoidossa sekä sektio- ja episiotomia arpien hoidossa.

Mitä äitiysfysioterapia on?

Suomen Äitiysfysioterapeutit ry määrittelee äitiysfysioterapian seuraavasti:

“Äitiysfysioterapia on kokonaisvaltaista ennaltaehkäisevää tai kuntouttavaa fysioterapiaa, jonka tavoitteena on edistää raskaana olevien ja synnyttäneiden naisten terveyttä ja hyvinvointia”.

Äitiysfysioterapia on tuki- ja liikuntaelimistön kokonaisuuden katsomista ja lantionpohjan osaaminen kuuluu äitiysfysioterapiaan sekä myös erkauman kuntoutukseen. Äitiysfysioterapia yhdistää ryhdin, hengityksen, lantionpohjan, lihasten aktivoitumisjärjestyksen, yliaktiivisten lihasten rentouttamisen ja heikosti aktivoituvien harjoittamisen/aktivoinnin, kalvorakenteet, tarvittaessa arpien hoidon (sektio- ja episiotomia), kuormituksen jakautumisen kehossa sekä nousujohteisen harjoittelun. Lisäksi huomioidaan hormonitoiminnan, ravinnon ja levon merkitys ja vaikutus harjoittelussa.

Seuraavassa tarkemmin äitiysfysioterapian “osatekijöistä”:

Ryhti ja ergonomia

Seisoma-asento ja ergonomia vaikuttavat siihen, miten aktivoimme lihaksiamme eli mitä lihaksia käytämme päivittäisessä elämässämme lähes joka hetki. Maan vetovoima vaikuttaa joka hetki kehoomme, joten ei ole merkityksetöntä, miten käytämme kehoamme. Voimme asennon ja ryhdin kautta vaikuttaa voimien jakaantumiseen ja kehomme kuormitukseen. Biomekaniikka ja kineettisen ketjun kuormituksen havainnointi kertoo kehon käytöstä ja mikä voi olla syynä esim. kipuun lantion alueella (Lee 2015).

Vatsalihasten erkauma

Suorien vatsalihasten erkaumaa on havaittu odottavilla ja synnyttäneillä äideillä. Suorat vatsalihakset erkaantuvat odotuksen aikana vartalon keskilinjasta sivulle. Vatsalihaksen erkauman saavat aikaan raskauden aikaiset hormonaalisten muutokset sekä sikiön kasvun aiheuttama venytys vatsan seinämään. (Benjamin ym. 2014.) Vatsalihasten erkaumaa on havaittu 66% odottavilla äideillä raskauden lopulla ja 36 %:lla 5-7 viikkoa synnytyksen jälkeen. (Boissonnault & Blaschak 1988.) Toisessa tutkimuksessa vatsalihasten erkaumaa on havaittu vielä 6 kuukautta synnytyksen jälkeen 39 prosentilla naisista (da Mota ym. 2015).

Vatsalihaksilla on tärkeä rooli asennon hallinnassa, lannerangan ja lantion stabiliteetin kannalta, hengityksessä, rangan liikkeissä sekä sisäelinten tukena (Benjamin ym. 2014). Vatsalihasten erkauma on yhdistetty  lannerangan ja lannerenkaan instabililiteettiin, lantion lihasten heikkenemiseen sekä selkäkipuun (Taranto I. 1990; Lee ym. 2008).

Synnytyksen jälkeen suorien vatsalihasten erkauma ei palaudu kaikilla spontaanisti, vaan erkaantuneet vatsalihakset tarvitsevat erityisen harjoitteluohjelman palautuakseen (da Mota ym. 2015; Boissonnault ym. 1988). Vatsalihasten erkaumassa on tärkeää löytää lihakset ja päästä harjoittamaan niitä oikealla tavalla. Esimerkiksi istumaannousu tai lankku-harjoitteet eivät ole oikeita harjoitteita havaittaessa vatsalihasten erkaumaa. Syvien vatsalihasten ja lantionpohjan lihasten aktivoiminen ja harjoittaminen nousujohteisesti auttaa palauttamaan vatsalihasten toimintaa (Benjamin ym. 2014).

Sektio- ja episiotomia-arpien hoito

Kun leikkaushaava on kunnolla arpeutunut ja leikkauksesta on kulunut 3 viikkoa, arpea voi alkaa kevyesti liikutella. Arven rasvausta voi tehdä aiemminkin, kunhan haava on mennyt kiinni. Infektiot voivat myöhästyttää arven paranemista, ja siten myös arpien käsittelyn aloittamista.

Arpikudoksen muodostumisen perusteella optimaalinen aika hoitaa arpia on 3 viikosta 3 kuukauteen asti, mikä on arpikudoksessa “uudelleen järjestymisaikaa” (remodeling) (Aalto 2017). Rotilla tehdyssä tutkimuksessa kiinnikkeitä syntyi vähemmän ryhmissä, joissa vatsanalueen arpia käsiteltiin (Bove 2012). Myös vanhoja arpia voidaan hoitaa. Yhdessä tapaustutkimuksessa arpikäsittelyllä saatiin 6 ja 9 vuotta vanhojen sektioarpia hoitamalla arpi liikkuvammaksi ja kuukautisia edeltävät kivut loppumaan (Wasserman ym. 2016).

Lähteet

Aalto, J. 2017. Arpikudoksen mobililisointi, teoria ja käytäntö. Koulutusmateriaali. Femihealth Oy.

Benjamin, D.R., van de Water, A.T.M. & Peiris, C.L. 2014. Effects of exercise on diastasis of the rectus abdominis muscle in the antenatal and postnatal periods: a systematic review. Physiotherapy, 100; 1-8.

Boissonnault, J.S. & Blaschak, M.J. 1988. Incidence of diastasis recti abdominis during the childbearing year. Physical Therapy, 68: 1082-1086.

Bove, G.M. & Chapelle, S.L. 2012. Visceral mobilization can lyse and prevent peritoneal adhesions in a rat model (abstract). Journal of Bodywork and Movement Therapies, Jan 16(1); 76-82.

Lee, D.G., Lee, L.J. & McLaughlin, L. 2008. Stability, continence and breathing: The role of fascia following pregnancy and delivery. (abstract) Journal of Bodywork and Movement Therapies, 12 (4); 333-348.

Lee, D. 2015. The Pelvic Girdle. An integration of Clinical Expertise and Research. 4th edition. Churchil Livingstone Elsevier. Printed in China, 178, 179, 180.

da Mota, P.G.F., Pascoal, A.G.B.A., Carita, A.I.A.D. & Bo, K. 2015. Prevalence and risk factors of diastasis recti abdominis from late pregnancy to 6 months postpartum, and relationship with lumbo-pelvic pain. Manual Therapy, 20; 200-205.

Suomen Äitiysfysioterapeutit ry, nettisivut, https://www.aitiysfysioterapia.fi/, Viitattu 15.3.2018.

Taranto I. 1990. The relief of low back pain with WARP adominoplasty: a preliminary report. Plastic Reconstruct Surgery 85; 545-555. Viitattu lähteessä: Benjamin, D.R., van de Water, A.T.M. & Peiris, C.L. 2014. Effects of exercise on diastasis of the rectus abdominis muscle in the antenatal and postnatal periods: a systematic review.

Wasserman, J.B., Steele-Thornborrow, J.L., Yen, J.S., Halkiotis, M. & Riggins, E.M. 2016. Chronic caesarian section scar pain treated with fascial scar release techniques: A case series. (abstract) Journal of Bodywork and Movement Therapies. Oct 20(4); 906-913.